TYÖ JA OSALLISUUS ILTA

Teuvo Siivosen kutsu TYÖ JA OSALLISUUS ILTAAN

Ristinkirkossa maanantaina 11.2.2008 klo 18

Professori, FT Juha Siltala luennoi aiheesta ”Huippuyksiköiden yhteiskunta ja sen luuserit”

Tilaisuuden järjestää Lahden ammattikorkeakoulu ja Lahden seurakuntayhtymän diakoniatyö

TERVETULOA LUENNOLLE JA KESKUSTELEMAAN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN MUUTOKSISTA !

Professori Juha Siltala tiivistää luentonsa sisällön ”Huippuyksikköjen yhteiskunta ja sen luuserit” seuraavasti:

Hyvinvointivaltion äidinsyli on huomaamatta vaihtunut parhaimpien eloonjäämistaisteluksi. Sijaintipaikat, yritykset, organisaatiot, yksiköt ja yksilöt joutuvat vertaamaan itseään maailman parhaaseen ja pyrkimään sen kaltaiseksi saadakseen elää. Keskinkertainen ei saa elää, huonot karsitaan pois.

Jos valtio voisi saneerata tuottamattomat kansalaisensa, se tekisi sen. Huoltosuhde korjaantuisi kerralla.

Maa on laskennallisesti vauraampi kuin koskaan, ja sitten lamakauden tulot ovat myös palkansaajilla keskimäärin nousseet 35 %. Seitsemän hyvää vuotta on eletty ennätysmäistä nousukautta yritysten voitoilla mitaten.

Suomessa kuten muuallakin suurimman hyödyn korjaavat pääomatuloista eläjät, 0,1 % tulonsaajista. Keskiluokka juoksee pysyäkseen edes paikoillaan ja sen alapuolella putoaminen turvaverkkojen läpi on tullut mahdolliseksi. 300000 työtöntä tarvitaan pelottamaan keskiluokkaa palkattomiin ylitöihin ja joustoihin.

Köyhät ovat keskuudessamme, mutta eivät yhtenäisenä eturyhmänä. Köyhiä ovat yksihuoltajat ja sinkkutaloudet, nuoret ja työttömät. Työssäkäyviä köyhiäkin on 180000. Köyhäksi pääsee osa-aikaisella palvelutyöllä tai pätkätyöllä. Yhä useammalle köyhyys ei ole välivaihe vaan keinoje vähenemisen kierre, joka kostautuu minäkuvalle ja lapsille.

Hyvinvointivaltion palvelut ovat muodollisesti tallella mutta sisällöllisesti onttoja: jonot ovat pitkät, palvelut tilaaja-tuottaja -mallissa kilpailutettuina pirstoutuneet ja niiden anomiseen sähköisesti tarvitaan sellaista kansalaispätevyyttä, jota tarvitsijoilta puuttuu. Ideologia on muuttunut: enää ei uskota kaikkien ihmisten elämänvaihekohtaisesti tarvitsevan samoja palveluita vaan ainoastaan niiden, jotka oikeastaan eivät ansaitsisi mitään. Turvautuminen yhteiskuntaan alkaa taas leimata tarvitsevan niin kuin huutolaisyhteiskunnassa.

Voittajat eivät pääse ilmapiirin kovenemista pakoon: keskinäisen hyväksikäytön ja nollasummapelin maailmassa omasta turvallisuudesta nousee yhä suurempi huoli.

Keskinäinenluottamus ei kestä jatkuvaa etuilua.

Juha Siltala