God's Gas Mediastation toimittaa sisältöä

Helsingissä käydessä kannattaa pipaahtaa osoitteessa www.godsgas.fi God's Gas/katutaso, Kaisanimenkatu 10, 00100 Helsinki

God's Gas - 24h auki hetken hengenravinnon nauttimiselle!

Ohjelman avulla verkkoyhteisö Facebookin käyttäjät voivat lisätä omaan käyttäjäprofiiliinsa päivittäisen videon, jossa luetaan lyhyt pätkä Raamatusta ja pohditaan siitä nousevia ajatuksia. Ohjelman nimi on God`s Gas Mediastation: Päivän sana.

Kuvaus: Studioisäntä Vili Lahti /GGMS
Idean isä: Mika 'Lepa' Lehto

Lukija: Pastori Arto Antturi/Hgin Tmkkosrk

Blogged with the Flock Browser

Henkilöseurakunnat

Artoa taas ajatusten pohjaksi

Aulis Parviainenmaanantai, tammikuu 28, 2008 at 8:33

Ongelmana on vain se, että se yhtenäisyys, jota vaalitaan, ei ole totta. Hengellinen elämä on jo nyt kaupungeissa ulkoistettu erilaisille liikkeille, eivätkä viralliset seurakunnat ole oikeasti seurakuntia. Ekumeenisen liikkeen suurimpia opetuksia on varmasti se, että yhteyttä voidaan parhaiten etsiä silloin, kun osapuolet saavat aidosti ensin olla sitä, mitä ovat. Ei sitä kannata pelätä. Vapaus vallitkoon.

Teologien ja työntekijöiden kollegiaalinen keskustelu lienee tasolla "Ei se oo silleen..."

Blogi on hyvä paikka ravistella herättäviä ajatuksia - toteutuksen tehokkuus saa aikaan tsunamin kaltaisia vaikutuksia ja täällä maakunnassa niiden soveltaminen ei ole haluttua...

Olin aikoinaan kesäkoti Mäntylinnan isäntänä seitsemän kesää. Kesäkoti oli vasaran alla ja se sitten myytiin kolmisen vuotta sitten yksityiselle. Seurakuntien talousjohdon kanta oli se että se toimisi soveliaammin yhdistyksessä kuin seurakuntayhtymässä - eli pienet yksiköt ulkoistetaan pois paikalliseurakunnasta ja näin on tapahtunut. Suunnitelmallisesti estetään aitouden esiin tuloa...

Vastinettani jatkoi Antturin kirjoituksessa nimimerkki maria, sanoi...

Pelko taitaa olla merkittävä jarru henkilöseurakuntiin siirtymisessä. Pitäisi osata luopua pohjoisen lampaidenhoitomallista ja omaksua raamatullinen eli ajatella, että lampaiden ei tarvitse olla aidatulla alueella, jotta lauma olisi turvassa, vaan että lampaat pärjäävät vapaanakin seuraamalla paimenen ääntä...

Ongelmana on vain se, että se yhtenäisyys, jota vaalitaan, ei ole totta. Hengellinen elämä on jo nyt kaupungeissa ulkoistettu erilaisille liikkeille, eivätkä viralliset seurakunnat ole oikeasti seurakuntia. Ekumeenisen liikkeen suurimpia opetuksia on varmasti se, että yhteyttä voidaan parhaiten etsiä silloin, kun osapuolet saavat aidosti ensin olla sitä, mitä ovat. Ei sitä… Read more

Blogged with Flock

Pirkko Saision komedia saman katon alla asuvista karjalais- ja hämäläisperheistä

Tiistai-iltana kävin työkaverin kanssa katsomasssa ennakkonäytöksenä Pirkko Saision kirjoittaman ja ohjaaman Omat koirat purivat. Ensimmäisellä jaksolla repliikit menivät puuroksi voimakkaiden sodan ääniefektien kanssa. Toinen jakso oli paremmin kuunneltavaa.

Ensijakso nukutti vaikka sodan meteli ole melkoinen. Toisella jaksolla esitys koheni. Esitystä vaivasi pääosan esittäjän kivut joista kerrottiin alussa että esitys voidaan jputua keskyttämään jos se käy liian raskaaksi sairaalle pääosan esittäjälle

Ilta sopi harvoin teatterissa käyvälle fossilille,

Lavastukseen oli saatu Sydämen asian mallin mukaan (Heartbreak) autenttisia autoja mm Mosse. Hämäläinen perhe asutti Ontrei Simbinin perheen Karjalasta. Perheet kipuilvat toistensa kanssa samalla tavalla kuin oma perheemme -- olimme vuokranneet toisen puolen talostamme. Elämäntapojen muutos kaupungistumisen, teollistumisen ja modernisoitumisen myötä tuli selvästi esiin.

Hämäläisyys ja Karjalaisuus olivat vastakkain. Nyt ihailemme Karjan kunnailla ohjelmaa. Yritystä löytyy yhteisen Suomen rakentamiseen Keski-Isolan talossa mutta sopimaton rakkaus tuo pilviä taivaalle johon olemme tottuneet nykyään.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Pirkko Saisio. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Riitta Röpelinen
Musiikki- ja äänisuunnittelu: Jussi Tuurna. Valosuunnittelu: Harri Peltonen

Rooleissa: Teijo Eloranta (vier.), Marja Packalén (vier.), Taisto Reimaluoto (vier.), Tanjalotta Räikkä (vier.), Jorma Helminen, Tapani Kalliomäki, Marjatta Kangas, Leena Kokko-Saukkonen, Juhani Kouki, Lumikki Kouki, Lotta Lindroos, Mika Piispa, Jarmo Tulonen, Kirsti Wallasvaara, Satu Säävälä (vier.), Tuomas Nuotio ja Kalle Sulalampi

Marin kammari - ystävättömien ystävä ja toimistottomien toimisto?

Church Marketing Sucks Your Church, the Wifi Sharer (Filed under: Technology)

Guru maailma puhuu Ars Technica'n wifin varastamisen visioista. Church Marketing Sucks ei käsittele ajatusta moraalisesti vaan uudella tavalla:

Avaisiko kirkon ovet wifin jakaminen? Kirkon access pointiin voisi laittaa "Tervetuloa kirkkoon" joka olisi tehokkastakin kirkkoväärtien ohella ehkä vieläkin tehokkaampaa.

Jospa kirkolla olisi makein wifi kaupungissa, muutama hyviä pehmustettuja tuoleja ja ystävällisiä kasvoja. Olisiko mukavaa kuulla kirkolle vihaisten sanovan, "Aion roikkua kirkolla ja tehdä keskeneräisiä töitä!"

Olisin silmänräpäyksessä jossain missä on mukaat tuolit jyvän kahvin tai makean teen kera väljät tilat - kotona työskentelevän on hyvä päästä sieltä pois joksikin aikaa.

Joten - nostettaisiin Internet nopeuksia, hyvää kahvia, teetä, kahvileipää ja kutsuja pakanoillekin. Tämä olisi 2000 lukua.

Olisiko kirkko ystävättömien ystävä ja toimistottomien toimisto?

TYÖ JA OSALLISUUS ILTA

Teuvo Siivosen kutsu TYÖ JA OSALLISUUS ILTAAN

Ristinkirkossa maanantaina 11.2.2008 klo 18

Professori, FT Juha Siltala luennoi aiheesta ”Huippuyksiköiden yhteiskunta ja sen luuserit”

Tilaisuuden järjestää Lahden ammattikorkeakoulu ja Lahden seurakuntayhtymän diakoniatyö

TERVETULOA LUENNOLLE JA KESKUSTELEMAAN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN MUUTOKSISTA !

Professori Juha Siltala tiivistää luentonsa sisällön ”Huippuyksikköjen yhteiskunta ja sen luuserit” seuraavasti:

Hyvinvointivaltion äidinsyli on huomaamatta vaihtunut parhaimpien eloonjäämistaisteluksi. Sijaintipaikat, yritykset, organisaatiot, yksiköt ja yksilöt joutuvat vertaamaan itseään maailman parhaaseen ja pyrkimään sen kaltaiseksi saadakseen elää. Keskinkertainen ei saa elää, huonot karsitaan pois.

Jos valtio voisi saneerata tuottamattomat kansalaisensa, se tekisi sen. Huoltosuhde korjaantuisi kerralla.

Maa on laskennallisesti vauraampi kuin koskaan, ja sitten lamakauden tulot ovat myös palkansaajilla keskimäärin nousseet 35 %. Seitsemän hyvää vuotta on eletty ennätysmäistä nousukautta yritysten voitoilla mitaten.

Suomessa kuten muuallakin suurimman hyödyn korjaavat pääomatuloista eläjät, 0,1 % tulonsaajista. Keskiluokka juoksee pysyäkseen edes paikoillaan ja sen alapuolella putoaminen turvaverkkojen läpi on tullut mahdolliseksi. 300000 työtöntä tarvitaan pelottamaan keskiluokkaa palkattomiin ylitöihin ja joustoihin.

Köyhät ovat keskuudessamme, mutta eivät yhtenäisenä eturyhmänä. Köyhiä ovat yksihuoltajat ja sinkkutaloudet, nuoret ja työttömät. Työssäkäyviä köyhiäkin on 180000. Köyhäksi pääsee osa-aikaisella palvelutyöllä tai pätkätyöllä. Yhä useammalle köyhyys ei ole välivaihe vaan keinoje vähenemisen kierre, joka kostautuu minäkuvalle ja lapsille.

Hyvinvointivaltion palvelut ovat muodollisesti tallella mutta sisällöllisesti onttoja: jonot ovat pitkät, palvelut tilaaja-tuottaja -mallissa kilpailutettuina pirstoutuneet ja niiden anomiseen sähköisesti tarvitaan sellaista kansalaispätevyyttä, jota tarvitsijoilta puuttuu. Ideologia on muuttunut: enää ei uskota kaikkien ihmisten elämänvaihekohtaisesti tarvitsevan samoja palveluita vaan ainoastaan niiden, jotka oikeastaan eivät ansaitsisi mitään. Turvautuminen yhteiskuntaan alkaa taas leimata tarvitsevan niin kuin huutolaisyhteiskunnassa.

Voittajat eivät pääse ilmapiirin kovenemista pakoon: keskinäisen hyväksikäytön ja nollasummapelin maailmassa omasta turvallisuudesta nousee yhä suurempi huoli.

Keskinäinenluottamus ei kestä jatkuvaa etuilua.

Juha Siltala