Henkilöseurakunnat

Artoa taas ajatusten pohjaksi
Aulis Parviainenmaanantai, tammikuu 28, 2008 at 8:33
Ongelmana on vain se, että se yhtenäisyys, jota vaalitaan, ei ole totta. Hengellinen elämä on jo nyt kaupungeissa ulkoistettu erilaisille liikkeille, eivätkä viralliset seurakunnat ole oikeasti seurakuntia. Ekumeenisen liikkeen suurimpia opetuksia on varmasti se, että yhteyttä voidaan parhaiten etsiä silloin, kun osapuolet saavat aidosti ensin olla sitä, mitä ovat. Ei sitä kannata pelätä. Vapaus vallitkoon.
Teologien ja työntekijöiden kollegiaalinen keskustelu lienee tasolla "Ei se oo silleen..."

Blogi on hyvä paikka ravistella herättäviä ajatuksia - toteutuksen tehokkuus saa aikaan tsunamin kaltaisia vaikutuksia ja täällä maakunnassa niiden soveltaminen ei ole haluttua...


Olin aikoinaan kesäkoti Mäntylinnan isäntänä seitsemän kesää. Kesäkoti oli vasaran alla ja se sitten myytiin kolmisen vuotta sitten yksityiselle. Seurakuntien talousjohdon kanta oli se että se toimisi soveliaammin yhdistyksessä kuin seurakuntayhtymässä - eli pienet yksiköt ulkoistetaan pois paikalliseurakunnasta ja näin on tapahtunut. Suunnitelmallisesti estetään aitouden esiin tuloa...

Vastinettani jatkoi Antturin kirjoituksessa nimimerkki maria, sanoi...
Pelko taitaa olla merkittävä jarru henkilöseurakuntiin siirtymisessä. Pitäisi osata luopua pohjoisen lampaidenhoitomallista ja omaksua raamatullinen eli ajatella, että lampaiden ei tarvitse olla aidatulla alueella, jotta lauma olisi turvassa, vaan että lampaat pärjäävät vapaanakin seuraamalla paimenen ääntä...
Ongelmana on vain se, että se yhtenäisyys, jota vaalitaan, ei ole totta. Hengellinen elämä on jo nyt kaupungeissa ulkoistettu erilaisille liikkeille, eivätkä viralliset seurakunnat ole oikeasti seurakuntia. Ekumeenisen liikkeen suurimpia opetuksia on varmasti se, että yhteyttä voidaan parhaiten etsiä silloin, kun osapuolet saavat aidosti ensin olla sitä, mitä ovat. Ei sitä… Read more


Blogged with Flock

0 kommenttia: